Valoa Vanhustyöhön

 Kaikella on hinta. Vanhustyössä maksaa eniten hoitamiseen käytetty aika, eli henkilöstökulut. Kaikkihan sen tietävät. Ja kun vanhukset eivät tuota mitään, heihin käytetty hinta olisi mieluiten saatava suhteellisen alas. Tämähän on ihan maalaisjärkistä. Kuitenkin, koska vanhukset ovat (suurimmalta osin) tuottaneet verotuloina yhteiskunnalle jo "oman osuutensa" (ainakin muutamilta hoitovuosilta), voitaisiin ajatella vanhuspalvelulakiin vedoten, että heille tulisi taata mahdollisuus myös vaikuttaa saamaansa apuun ja palveluun. Näin ei kuitenkaan usein ole, koska asiakkaat ovat muistisairaita usein yksinäisiä ihmisiä, eikä heillä ole ymmärrystä siitä, millaista apua he tarvitsevat. Vanhusten puolta on siten haastavaa pitää.  Mikä on sitten oikea hinta vanhustyössä ja kuka sen maksaa? Seuraavaa hoitajalakkoa odotellessa tuodaan hoitajia kiireesti ulkomailta. Unohdetaan, että heidätkin ohjataan liittoon ja opetetaan paikalliseen työkulttuuriin. Mietitään, mikä taho tuottaa palvelu...

 Arviointitiimissä tehdään arviointia mm. siitä, täyttyvätkö asiakkaalla kotihoidon kriteerit. Toisinaan ne täyttyvät yli määrän, jonka asiakas tarvitsee, eli kotihoito ei riitä, koska asiakas on niin huonokuntoinen. Kuitenkin asiakkaita lähetetään toisinaan arviointijaksolle kotiin toistamiseen, jopa kolmannen kerran, ja jaksot päättyvät tai keskeytyvät sitten osastojaksoihin. Järjestelmä on tehoton ja kallis, kun sama potilas kuormittaa turhaan useampaa järjestelmää. Arvioinnin kautta kotihoitoon siirtyy myös pitkäaikaispaikkaa jonottavia asiakkaita, joiden paikka ei ole kotona, mutta ei ole muutakaan paikkaa, jonne heidät voisi ohjata. Osastolla ja päivystyksessä ei ole tällaisen asiakkaan paikka, mutta hän tarvitsee usein kuitenkin enemmän apua kuin mitä kotihoito pystyy tarjoamaan. Hankalaa, tehotonta, osin vaarallista ja kallista. Nyt Vantaalla ja Keravalla on otettu käyttöön uudelleen omalääkärisysteemi, jonka toivotaan vähentävän päivystyskierrettä ja nopeuttavan asiakkaide...