Valoa Vanhustyöhön

 Opiskelija täällä taas hei. Nyt ollaan uuden äärellä. Pitää liittää todistuksia ja näyttöjä niihin osioihin joista haluaa hyväksilukua. Istuin pari tuntia tutkimassa sitä järjestelmää ja toivon itsekseni että edes osa olisi oikein. Luultavasti ei ole.  Kerroin tyttärelleni käyväni nyt koulua, joka vaatii myös häneltä vähän  uhrauksia ja apua kotitöissä. Toivottavasti tämä tiimityö onnistuisi.  Olen käynyt työelämäni aikana neljä tutkintoa, tämä on viides. Ja ensimmäinen AMK. Itselleni tämä on jonkinlainen virstanpylväs, näytön paikka. Mummoni aina piti jotenkin tärkeämpinä akateemisesti sivistyneitä. Mietin ihmetellen, miksi. Ja miksi tämä kouluttautuminen on minulle niin tärkeää. Lisää ymmärrystä omaan tekemiseen tulee kuitenkin vain tätä tietä. Ei voi kuitenkaan tietää mitä haluaa, jos mahdollisuudet eivät edes avaudu koulutuksen puutteen vuoksi.  En vielä tiedä mitä tämä minulle mahdollistaa. Haluaisin jo kovin tietää. Ainakin koulun yrityshautomo ja ennakko...

 Nyt se alkaa. Aloitan opinnot Geronomiksi. Toivon koulutuksen avaavan uusia väyliä yrittäjänä, mahdollistavan nykyisen toiminnan kehittämistä, kasvattavan omaa ammatillista ymmärrystäni työstäni ja kehittävän ajankäyttöäni järkevämmäksi. Olen kiitollinen ja ylpeä itsestäni jo nyt. Tiedän tämän olevan hyvä juttu itselleni ja yhteistyökumppaneilleni. Tiedän tästä olevan iloa ja hyötyä, mutta samalla jännitän millainen työtaakka tästä voi muodostua talven pimeinä kuukausina.  Odotan opettajaltani paljon. Hänen on ymmärrettävä, millaista on tämän päivän pienyrittäjyys. Hänen on oltava ymmärtävä, joustava mutta määrätietoinen ja pistettävä rajoja. Hänen on osattava ohjata, auttaa konkreettisesti ja ideoida kanssani. Hänelle tämä tulee olemaan yhtä uutta kuin koko Metropolialle: yrittäjä, jolla ei ole työnantajaa ohjaamassa, vaan vastuussa ja kouluttamassa ovat ne tärkeimmät: asiakkaat.  Olkoon syksy ja tuleva kevät täynnä iloa, kiinnostusta, innostusta, hyvää vibaa ja voimaa ...