Valoa Vanhustyöhön

 Eilen olin mukana Hyvinkään eläkkeensaajien kokouksessa. Esittelin siellä hoivapalveluita, mutta oikeastaan minulle esiteltiin jotain ihan muuta. Hyvinkääläiset seniorit ovat aikamoisia. Kokouksessa oli liki 60 osallistujaa. He olivat toisilleen tuttuja, aktiivisia, hyväkuntoisia ikäihmisiä. Heillä oli melkein joka viikko jotain ohjelmaa. Hämmästyin osaamisen tasosta. Heillä oli lauluryhmä, jumppaa, käsitöitä, ulkoilua, leffaryhmiä, kulttuurimatkoja, reissuja vaikka minne. He olivat painattaneet lauluvihkon josta sitten laulettiin kokouksessa aina välillä jokin laulu. Lisäksi oli runonlausuntaa ja taukojumppaa ja arpajaiset. Yhdessä kokouksessa. Huhhuh. Tällaiset kohtaamiset ovat virtuaaliaikana vähenemään päin. Yhdistyksiin ei näytä ajautuvan juurikaan miehiä, ja huolta oli myös siitä saadaanko uusia jäseniä kun vanhat jäävät pois.  Nyt toiminta oli silti ällistyttävän vireää. Kohtaamiset olivat aitoja ja ihmiset innostuneita ja kiinnostuneita. Tällaista on parhaimmillaan ak...

 Geronomin opinnoissa on kokonainen opintojakso muistisairaan ihmisen hyvän elämän tukemisesta. Ideana on ymmärtää kansantautiemme muistisairauksien asettamia yhteiskunnallisia vaatimuksia, oppia kohtaamaan ja tunnistamaan erilaisia muistisairauksia, tunnistaa niiden lääkehoitoa ja kuntoutumiskeinoja sekä kehittää niitä itse. Osa ryhmäläisistä kehittää vanhusten hoivayksiköihin projektityötä, jota osa ryhmäläisistä valmentaa.  Luin juuri opintoihin liittyen Suvi Tirkkosen kirjan  Muistisairaan läheisenä. Kirjassaan hän kertoo omien vanhempiensa tarinan muistisairauden alkuvaiheista kuolemaan asti. Meille luennoi muistisairauksista erinomainen lääkäri Mirja Hallikainen, jolla on gerontologinen osaaminen ja hänen viestinsä yhtyi monelta osin Tirkkosen omakohtaiseen kokemukseen muistisairaiden hoitamisesta. Kun ihminen on riittävän muistisairas, hänen paikkansa ei voi olla välttämättä kotona, koska ihminen tarvitsee muutakin kuin hengissä pitämistä pikakäynneillä. Ihminen on...