Valoa Vanhustyöhön

 Levoton vanhus vaelsi ympäriinsä. Ei rauhoittunut syömään, nousi heti ylös. Ohjasin pöytään ja istuin syöttämään. Tämän jälkeen jatkoi vaeltamista. Annoin käsille tekemistä, ja tänään se riitti tähän hetkeen. Muistiasiakkaiden elämässä on tämä hetki. On vain se tunne mikä nyt vallitsee. On vain se ajatus mikä nyt on mielessä.  Hippokampus on tuhoutunut, eli mikään puhuttu ei tallennu. Asukas on omassa elämässään aktiivinen toimija, jota voidaan yleensä auttaa siinä hetkessä. Voidaan löytää yhdessä pääsy oikeaan tunnetilaan. Voidaan helpottaa levottomuutta, rauhoittaa ja tarjota keinoja eteenpäin. 

 Villa Fredrikassa yritetään seurata vuoden kiertoa. Monesti muistiasiakkaat saattavat hukata ajanhallinnan. Vuoden kulumista ohjaavat toistuvat rytmit ja tapahtumat. Ihmisen hallinnan tunnetta ja osallisuutta lisätään mahdollistamalla osallistuminen viikkotapahtumiin ja kuukausittain vaihtuviin teemoihin. Muistelua voivat helpottaa myös vuodenkierron ympärille rytmitettävät tuokiot. Asiakkaat osallistuvat näihin kukin toki omalla tavallaan. Kuntouttava työote mahdollistaa asiakkaiden hallinnan tunteen omassa arjessa. 

 Tänään aloitin geronomin opintojen lsitosympäristöharjoittelun Villa Fredrikassa. Villa Fredrika on muistiasiakkaisiin keskittynyt yksikkö Hyvinkäällä. Paikka oli tuttu entuudestaan. Tänään tein perinteistä  hoitotyötä. Suihkutusta, ravitsemusta, pyykkihuoltoa, kirjaamista, kuivitusta, perus vanhustyötä. Tavallaan tuttua, mutta kuitenkin uutta,koska pohdin asioita nyt myös geronomin näkökulmasta. Teemana tällä viikolla on kohtaaminen ja asiakkaan äänen kuuluminen.  Villa Fredika on toiminnaltaan vakiintunut 25 asiakkaan asumisyksikkö. Oli mukavaa nähdä tuttuja hoitajia, asiakkaista oli toki jo viime näkemältä vaihtunut. Villa Fredrikassa on joka päivä viriketoimintaa. Fysioterapeutti käy viikoittain. Ihmisten arkirytmiä yritetään tukea, ja toisilleen tutut asiakkaat hyötyvät toistensa seurasta. On ollut kotoisaa tulla tänne taas pitkästä aikaa. Kivaa päästä alkuun!

 Geronomin ymmärrykseen sisältyy Monitarpeisen iäkkään hyvän elämän tukeminen. Minulle kävi niin hassusti, ettei vuodelta 2023 alkaen voimassa olevaa työtodistusta vanhainkotityöstä voitu huomioida, joten menen harjoitteluun tuttuun taloon jossa olen keikkahoitajana. Asukkaat tuossa pitkäaikaisyksikössä ovat monitarpeisia ja suurelta osin myös muistiasiakkaita. Geronomin opinnoissa tutustutaan ikäihmisen osallisuuden ja toimijuuden tukemiseen sekä pitkään listaan muita hyvän elämän elementtejä. Näitä poimitaan harjoittelun tavoitteiksi ja niihin perehdytään sitten harjoittelun aikana. Itse olen mm. Kiinan matkalla tässä välissä, mutta palaan sittemmin taas Villa Fredrikaan, josta kerron tuonnempana lisää.  Opintojen toisen vuoden isoin puristus on tämä harjoittelu ja Kiinan reissu. Harkka tehdään oman työn ohella, pääosin palkatta. Tällä hetkellä yrittäjänä se tuntuu ikävältä ja syö lomarahat ja joulun. Mutta näitä uhrauksia on opiskelijayrittäjänä tehtävä. Hallitus poisti myö...

 On tapahtunut jotain aika siistiä. Minut kelpuutettiin Metropolian Kiinan opintomatkalle mukaan. Opiskelemme ikäteknologian kehittymistä, ikäihmisten hyvinvointia, globaalisti kehittyvää ikääntymistä ja osallistumme konferenssiin, jossa pääsemme näkemään käytännössä miten teknologia muuttaa vanhuutta tulevaisuudessa. Näin tämän mahdollisuutena, johon halusin tarttua jo vuosi sitten kun olin mukana SuvantoCare-kokeilussa Keusotella. Ajattelin, että teknologian on tultava isommin kuvaan mukaan mutta se ei tullut. Ongelma oli koko ajan raha. Ongelma on raha tulevaisuudessakin, mutta teknologia tuo aivan satavarmasti säästöjä ja ennen kaikkea se tuo turvaa. Se tuo turvaa nosto-ja siirtämistilanteissa, lisää tietoa ja ymmärrystä sekä mahdollistaa asioita joita nyt ei voida toteuttaa. Tulevaisuudessa voidaan. Teknologia tuo valoa vanhustyöhön.  

 Lasten hoitoa ei kukaan kyseenalaista. Lasten oikeudet, lapsen kehitys, tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi kasvattaminenhan on meidän kaikkien tehtävä. Toisessa päässä elämää sen sijaan hoitoa ja hoidon tarvetta tuottamattomalle ihmiselle kyseenalaistavat kaikki. Yhteiskunta, vanha ihminen itse, omaiset, talouspäättäjät. Tarvitseeko sitä nyt noin monta käyntiä päivässä. Täyttyykö varmasti  jokainen kriteeri. Kenelle tämä nyt kuuluu. Missä kohtaa priorisoidaan. Kuka menee ensin, mihin kaupunkiin lähetetään. Jokohan voidaan kotiuttaa. Geronomi yrittää omalla osaamisellaan rikkoa tätä kaavaa ja rakentaa positiivista vanhuskäsitystä, lisätä ymmärrystä ja kunnioitusta, luoda osaamista, tuottaa vanhustyöhön uusia näkökulmia. Koska ei ole itsestäänselvää että saa elää vanhaksi. 

 Nyt kun töitä on sotealalla tosi vähän yrittäjänä, on aikaa miettiä teenkö sitten vaihteeksi taas työntekijänä. Olen tehnyt toki ennenkin, joten ehkäpä näin on taas tehtävä. Samapa tuo. Minä ja mummot, myötämäessä ja vastamäessä. Minä ja vähäiset yksityiset asiakkaani, minä ja pieni yritykseni. Olen välillä niin kovin, kovin väsynyt tähän. Haluaisin auttaa ihmisiä laadulla, rauhassa, tunnustellen, kohdaten. Hyvinvointialue sen sijaan ehdottaa 15 minuutin käyntejä. En tiedä, miten reagoida. Yhtäältä haluaisin tehdä, mutta järki sanoo että se on taloudellisesti kannattamatonta.  Haluaisin uskoa, että kaikki järjestyy. Että järki voittaa ja asiakkaita vielä löytyy. Haluaisin valmistua geronomiksi uskoen, että osaamistani tarvitaan ja halutaan. Että tässä on joku järki opiskella tätä. Että yhteiskunta tarvitsee johonkin geronomeja, vanhustyön moniottelijoita. Mutta en silti koe niin. Ei tunnu siltä. Poliittinen tilanne on ajanut moniosaajat nurkkiin. Ei voi enää tehdä mukavasti s...