Upea Kiina, geronomiopiskelijana osa 2/3

 Mikään määrä tekstiä ei avaa kaikkea tällä Kiinan opintomatkalla nähtyä ja pohdittua. Kuitenkin avaan pääteemat joita paljon palloteltiin, ne olivat tekoälyn käyttö hoitotyössä, eettiset kysymykset, talous, Suomen ja Kiinan väliset erot vanhusten hoidon kysymyksissä, kouluyhteistyöt ja hankkeet sekä opiskelijoiden omat pohdinnat omasta tulevaisuudesta.

Jokainen meistä mukaan valituista on omassa roolissaan innovoija ja kehittäjä. Meillä on kaikilla eräänlainen palo jakaa ja uudistaa omaa osaamistamme. Siksi olemme tulleet Metropoliaan. Koko matkan ajan oli mahdollisuus jutella ja reflektoida tapahtumia, oppia ja opettaa muita, neuvotella ja selvitellä. Minusta tämä oli äärimmäisen arvokasta tähän vaiheeseen opintoja, kun kisaväsymys painaa ja edessä on vielä isoja puristuksia opintojen kanssa. 

Kiina on niin uniikki ympäristö oppimiselle, että mieli oli väkisinkin avoin. Väsymys tuntuu tätä kirjoittaessa, mutta silti päällimmäisenä tunteena on liikuttunut kiitollisuus tästä mahdollisuudesta.

Pidimme luennon parini kanssa ikääntymisen hoidon resursseista ja optimoinnista. Kerroimme meillä Suomessa käytössä olevista teknologisista ratkaisuista, ja kuulimme ällistyttäviä lukuja kiinalaisten suunnitelmista. Geronomina myös tuntuu, että on todella terveellistä käydä katsomassa, miten tätä vanhuspolitiikkaa muualla maailmassa ratkaistaan ja mietitään. Vain näin oppii laittamaan asioita mittasuhteisiin ja kontekstiin. Kiitos Kiina ja ystävät. En unohda tätä ikinä.