Valoa Vanhustyöhön

 Minä vanha jumppahiiri tykkään ohjata jumppaa aina kun mahdollista. Ohjaan mielelläni tuolijumppaa ja soitan musiikkia. Osa asukkaista osallistui, osa ei. Kuitenkin myös vetäytyvämmät vanhukset kuuntelivat kun ohjaaja innolla lauleskeli mukana. Liikunta olisi niin tärkeää. Meille kaikille, mutta pyörätuolissa olevalle tarvitaan vähän avustusta. Nyt olisi tässä tuokiossa tarvittu niin monelle asukkaalle tukea ja apua, että en ehtinyt kaikkia ohjata ja avustaa.  Liikuntaa olisi hyvä kalenteroida joka päivä ikäihmisille. Kotihoidossa tämä ei toteudu, mutta pitkäaikaispuolella se saattaisi olla mahdollista.  Yksi asukas sanoi jumpan lomassa "Tämä tuntuu niin ihanalta." Niinpä. Liikunta helpottaa kipuja, antaa voimaa, kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa ja piristää mieltä.  Ei aina kyse ole Vanhustyössä siitä, miten paljon suoritetaan ja miten paljon tulee tulosta. Motivaatio on löydettävä ensin. 

 Vuoden kierto on Tärkeää. Joulu, pääsiäinen ja juhannus. Vanhusten kanssa voi iloita näistä kuten lastenkin kanssa, ihan täysillä. Tänään virikkeenä koristeltiin kuusi. Paikalla oli lasten lasten lapsia, ihan pieniä, joiden pienten käsien avulla saatiin pallot kuuseen.  Pienet jutut tekevät elämästä tärkeitä. Näin se on itselläkin, ja näin se on erityisesti vanhuksilla. Ja erityisesti niillä vanhuksilla, joilla elämässä on pieni piiri ja vähän tapahtumia.  Vanhusten ääni pääsee oikeasti kuuluviin näissä hetkissä. Perinnekoristeet otetaan esiin, joulun muistot ja maut ovat iso juttu.

 Tänään bingottiin. Hoitajien avulla saatiin bingotuloksia hyvinkin. Moni muistiasukkaista ei enää pysty bingoon keskittymään. Kuitenkin heillä on monella ilahtunut olemus, kun he "voittavat" bingossa. Muistiasukas on usein täällä pitkäaikaisyksikössä jo täysin ohjattava ja autettava. Kotihoidossa sen sijaan on usein tämän tyyppiset virikkeet vähissä. Pitkäaikaispuolella järjestetään koko ajan ihan kaikenlaista.  Kotihoitoon olisi hyvä saada enemmän viriketoimintoja, ihan kerta kaikkiaan. Ihmiset pitävät siitä, kun jotakin tapahtuu. Muistiasiakkaat tarvitsevat jotakin mikä erottaa arjen juhlasta, päivän yöstä, päivällisen iltapalasta. Jotakin mikä rikkoo päivää, laittaa keskittymään.  Millä saisimme lisää ohjelmaa kotihoidon asiakkaiden päivään? Miten resursoitaisiin? Minkä verran aikaa per asiakas? Kaikille videoyhteys? Miten? Tämä pitäisi välttämättä saada kuntoon. Vanhukset ovat ihan eri asemassa tässä. Kotihoitolaiset eivät saa oikein mitään virikettä. 

 Kun asukas on pitkäaikaisasumisyksikössä ja tarvitsee apua kaikissa päivittäisissä toimissaan, on hänelle kuitenkin asetettava hoito-ja palvelusuunnitelmaan tavoitteita hoidolle. Tyypillisiä tavoitteita ovat mm. lääkehoidon toteuttaminen niin, että jokin tarvittava lääke jää kokonaan pois tai fyysisen kunnon ennallaan pysyminen. Tavoite voi olla myös mielialan pysyminen tasaisena. Tyypillinen tavoite on miellyttävä elämänlaatu, jossa huomioidaan iloa tuottavat asiat. Myös sosiaalisia taitoja ja kognitiota arvioidaan. Vahvuuksia huomioidaan. Hoitajat pohtivat, mikä tuottaa juuri kyseiselle asiakkaalle iloa ja elämänlaatua, ja kirjaavat sen hoitosuunnitelmaan. Vuodeasiakkaalle ei välttämättä löydy kovin korkealentoisia tavoitteita hoidolle, mutta kuitenkin niitä pohditaan ja tarkistetaan RAI:n päivittämisen yhteydessä. RAI (Resident Assesment Instrument) päivitetään puolivuosittain. Se on kansainvälinen, laaja-alainen menetelmä ikääntyneiden tai muiden palveluita tarvitsevien ihmist...

 Aloitin aamun omaishoidon sijaistuksella. Asiakas on muistiasiakas, jota puoliso hoitaa kotona. Me hoitajat käymme välillä jotta hän voi hengähtää. Myös perheen lapset osallistuvat hoitoon. Kun muistisairaus on pitkälle edennyt, kotona hoitaminen voi olla haastavaa. Ammattilaisten vinkit, lääkehoidon toteutuminen, hygienia-apu ja pidemmät tauot omaishoitajalle ovat tärkeitä. Kun taas yksi yö on valvottu, on omaiselle joskus jo ihan sama kuka tulee, kunhan pääsee hetkeksi tauolle. Sitä uupumista mitä näkee omaishoitajilla, näkee pikku vauvojen äideillä. Kaikkensa antaneita, viikkokausia pätkäunilla hoitavia ihmisiä, jotka hoitavat kaiken ja vähän päälle.  Kun muistisairas on siinä tilassa, ettei häntä voi jättää enää hetkeksikään. Onko silloin oikea paikka olla kotona, varsinkin jos omaishoitaja on itsekin yli 90-vuotias monisairas- tai vaikka ei olisikaan? Missä kulkee inhimillisen oman ajan hinta ja arvo? Mikä aika riittää palauttamaan moisesta myllystä, kun on keskityttävä ...

 Kun ikääntynyt on monenlaisen avun ja tuen piirissä, hänet voi olla helppo nähdä lähinnä hoidon kohteena, avuttomana ja ymmärtämättömänä taakkana, jolla ei ole enää juurikaan annettavaa. Geronomin ammattiosaamisessa lähdetään siitä, että asiakas on yksilöllinen, pystyvä olento, jolla on tarpeet ja toiveet, osaamista ja kykyjä, jotka voidaan vielä joiltain osin ottaa käyttöön. Rajoitteet huomioiden ihminen osaa vielä asioita, joita hän saa ja pystyy tekemään itse. Omatoimisuuteen kannustetaan, ihmisen mielipidettä ja toivetta kysytään. Asiakas on oman elämänsä päähenkilö, jolla on oma tahto, oma persoona, itsemääräämisoikeus ja oikeus elää omannäköistä elämää loppuun asti.  Toimijuus ja osallisuus Monitarpeisen vanhuksen hoitamisessa tarkoittaa myös sitä, että hänen hoito-ja palvelusuunnitelmansa pidetään ajan tasalla ja hoitajat tietävät, mikä on asiakkaan tarina, tuntevat asiakkaan ja tukevat voimavaroja sen mukaan, mikä siinä hetkessä on asiakkaalla käytettävissä. Vanhuksil...