Omaishoitajaa sijaistamassa

 Aloitin aamun omaishoidon sijaistuksella. Asiakas on muistiasiakas, jota puoliso hoitaa kotona. Me hoitajat käymme välillä jotta hän voi hengähtää. Myös perheen lapset osallistuvat hoitoon.

Kun muistisairaus on pitkälle edennyt, kotona hoitaminen voi olla haastavaa. Ammattilaisten vinkit, lääkehoidon toteutuminen, hygienia-apu ja pidemmät tauot omaishoitajalle ovat tärkeitä. Kun taas yksi yö on valvottu, on omaiselle joskus jo ihan sama kuka tulee, kunhan pääsee hetkeksi tauolle. Sitä uupumista mitä näkee omaishoitajilla, näkee pikku vauvojen äideillä. Kaikkensa antaneita, viikkokausia pätkäunilla hoitavia ihmisiä, jotka hoitavat kaiken ja vähän päälle. 

Kun muistisairas on siinä tilassa, ettei häntä voi jättää enää hetkeksikään. Onko silloin oikea paikka olla kotona, varsinkin jos omaishoitaja on itsekin yli 90-vuotias monisairas- tai vaikka ei olisikaan? Missä kulkee inhimillisen oman ajan hinta ja arvo? Mikä aika riittää palauttamaan moisesta myllystä, kun on keskityttävä joka ikinen hetki ja oltava koko ajan tauotta varuillaan? Entä, jos paikka olisi tarjolla, mutta sitä ei otettu vastaan syystä tai toisesta? Omaishoitaja olisi jo halunnut, mutta lapset eivät suostuneet. Mikä silloin on oikein ja mitä silloin pitäisi tehdä? Miten tuen asiakasta ja hänen perhettään, asettumatta jonkun puolelle. 

Vaikeita eettisiä pohdintoja tulee eteen omaishoitotyössä. Kaikista hoitajuuden muodoista omaishoitajuus on ylivoimaisesti vaativin, monimutkaisin ja sitovin. Miettikää tarkkaan, jos siihen olette ryhtymässä. Ammattilaiset ovat käytettävissänne.