Valoa vanhustyöhön

Tämä blogi on kehittymistehtäväni ja samalla eräänlainen päiväkirja ja kasvutarina, selviytymisen tuki matkallani vanhustyön erikoisammattitutkinnon opintoihin.

 Suoritan vanhustyön EAT-opintoja Taitotalossa työn ohella. Olen vanhustyöhön suuntautunut lähihoitaja, yrittäjä ja vanhuksia työssäni päivittäin kohtaava ja auttava innovatiivinen opiskelija. Uskon, että opintoni ovat tavallaan ikuiset. Tässä työssä opitaan koko ajan, joka päivä. Tässä työssä autetaan, kohdataan, ratkaistaan, pysähdytään, lannistutaan ja väsytään enemmän kuin monessa muussa työssä. Tämä työ on raskasta,vaativaa ja kovaa, mutta myös innostavaa, iloista, aitoa ja mahtavaa. Missään muussa tehtävässä en ole kokenut näin laaja-alaista tunteiden kirjoa kuin vanhustyössä. Mikään muu kuin hoitotyö ei mene niin paljon ihon alle. Minulla on kokemusta myös kaupan alasta ja liikunta-alasta, ja vain hoitoala on ollut se ala, joka on lopulta vienyt minut mennessään. 

Yrittäjyydestä kirjoitin jonkin verran jo edellisessä ammatillisessa blogissani https://jennistajalkojenhoitaja.blogspot.com/ joten tässä blogissa sivuan aihetta vain jonkin verran, sitä kuitenkaan kokonaan sivuuttamatta. Yrittäjyys ohjaa kaikkea tekemistäni, myös opintojani. Yritys menee kaiken muun edelle ja varmasti vaikuttaa myös opintojen aikatauluun ja itse valmistumiseen.

Tässä tutkinnossa suoritan erilaisia vanhustyön erikoistumisen osa-alueita joista isot kokonaisuudet ovat Ikääntyneen ihmisen asioiden hoitamisen tukeminen eli palveluohjaus, palliatiivinen hoitotyö, saattohoitotyö ja muistioireisen ja-muistisairaan ihmisen tukeminen. Opintoni alkavat muistioireisen tukemisen osiosta. Olen hoitanut muistisairaita asiakkaita ja ohjannut erilaisia muistisairaiden aktivointi,- ja liikuntaryhmiä. Nyt on se hetki kun alan jatkojalostaa omaa työtäni asiakkaideni kanssa ja ymmärtää heidän tilannettaan vähän pidemmälle. Omassa lähipiirissänikin on muistisairautta, ja se tarina on jo opettanut miten tavattoman iso merkitys on oikea-aikaisella palveluohjauksella. Kirjoitan tästä tuonnempana.

Tämän koulutuksen suoritettuaan opiskelijan tulee osata toimia ikävalmentajana, muistihoitajana, ikääntyneen ihmisen palveluohjaajana tai saattohoitajana. Hän osaa edistää ikääntyneen ihmisen toimintakykyisyyttä ja kokonaisvaltaista arjen turvallisuutta. Elämän loppuvaiheen hoitotyön osaamisalan suorittaneella on palliatiivisen ja saattohoitotyön osaaminen. (lähde: Opintopolku/eperusteet). 

Odotan tätä matkaa kiinnostuneena, koska vanhustyöhön on saatavissa myös valoa. Haluan, että tämä ala nähdään myös mahdollisuutena. Haluan, että tätä ei pidetä joko isojen firmojen rahasampona ja työntekijöiden kyykyttämisenä tai kiireen ja alistamisen pikakurssina kohti parempaa uraa. Oma työni on ihanaa ja iloista, mutta monilla vanhustyötä tekevillä näin ei ole.Vanhustyöhön liittyy valoa ja iloa, joka löytyy vain kouluttamalla ja kouluttautumalla. Ne, jotka ovat alalle hakeutuneet, väsyvät osin heistä riippumattomista, mutta myös heistä itsestään riippuvista syistä. Muutos voidaan aloittaa sisältäpäin. Motivaatio säilyy vain oppimalla lisää. 

Valoa on saatavissa vanhustöhön.