Valoa Vanhustyöhön

 Luin juuri kirjat hoitajan etiikasta ja eettisistä periaatteista hoitotyössä(Etiikka hoitotyössä,Leino-Kilpi ja Välimäki 2012 sekä Hoitotyön etiikka, Sarvimäki ja Stenbock-Hult 2009). Tein niihin pohjautuvia tehtäviä ja palautin ne, mutta jäin pohtimaan yhtä tehtävän kysymystä. Piti kuvata yksi eettisiä periaatteita hoitotyössä haastava tilanne ja kertoa, miten sen ratkaisi. Kuvasin tehtävään toisen tilanteen, mutta nyt pohdin tämmöistä eettistä tilannetta.  Asiakas nautiskelee alkoholia. Vaikuttaa siltä, että alkoholia nautitaan lähestulkoon päivittäin, ei suuria määriä mutta jonkin verran joka tapauksessa. Lääkkeitä annetaan monta kertaa päivässä, ja niitä on runsaasti. Hoitajat ovat maininneet asiasta ja kehottaneet välttämään vähäistenkin määrien nauttimisen jotta lääkehoito onnistuisi oikein, mutta asiakas ei tee niin, vaan jatkaa. Tässä toteutuu siis asiakkaan itsemääräämisoikeus, asiakas on saanut päätökselleen hoitajilta taustatietoja ja ymmärtänyt hänelle annetun tie...

 Saimme tehtävän, jossa piti selvittää kestävää kehitystä sosiaali, -ja terveysalalla. Suurimmalle osalle kai kestävä kehitys tuo mieleen lähinnä kierrätyksen, niin minullekin. Mutta tiesittekö: Kestävä kehitys on paitsi ekologista, myös sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista. Omissa toimissa tulisi ajatella ikäänkuin "huomista pidemmälle". Esimerkki: kun hoitajat uupuvat, heidän sairaslomiaan paikkaamaan etsitään sijaisia. Niitä ei löydy, työt tehdään vajaamiehityksellä ja taloudellinen puoli on jo kuralla kun maksetaan saikkulaisillekin. Kestävän kehityksen ajattelulla yritettäisiin ennaltaehkäistä niitä saikkuja kiinnittämällä huomio työoloihin ja- miehitykseen jo hyvinä päivinä. Annettaisiin palkintoja vähän saikuttaville. Ennakointi olisi kestävää kehitystä. Jos siis olen ylipäätään tajunnut siitä tehtävästä mitään.  Tulevat sukupolvet tietysti yritetään huomioida kestävän kehityksen työtavoissa. Tässä tulee yhtenä palikkana mukaan hyvinvointiteknologia. Itselläni on...

 Opinnoissa on nyt menossa tehtävissä aiheena omaishoitajuus ja sen tukipalvelut, hoitajuus ja muistisairaan tukeminen. Kuin tilauksesta olen nyt jo yli vuoden verran saanut seurata omaishoitajuuden kehittymistä paitsi lähipiirissäni, myös työni puolesta. Koulutehtävässä vastaava tehtävä on oikeassa elämässä nähtävillä, eli siinä mielessä koulu tukee hyvin nyt työelämää.  Luin juuri kirjan omaishoitajuudesta,Raija Pohjamon kirja Omaishoitajan tunteista ja selviytymiskeinoista Alzheimerin otteessa. Kirjassa todetaan, että ei ole sellaista koulua joka omaishoitajuuteen valmistaisi eikä oikeita tai vääriä tapoja saada tukea ja apua. Elämä voi olla pitkään "holdissa" ja omaishoitaja saattaa huomata vasta saattohoidon päätyttyä, ettei ole harrastanut mitään koko omaishoitajuuden aikana, yli kymmeneen vuoteen. Niin intensiivistä on omaishoitajuus. Omaishoitajuuteen ajaudutaan, ja usein se on luonnollinen päätös ja jatkumo jo alkaneelle tilanteelle.  Omaishoitajuus on kuitenkin ...

 Alustetaanpa tilannetta: https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/4232469 https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/tehyn-asiantuntija-kesan-sijaispula-ei-voinut-tulla-tyonantajille-yllatyksena-palkat-ja Vanhainkoteja ja terveyskeskuksia tosiaan suljetaan hoitajapulan takia. Lääkkeeksi mietitään ulkomaalaisvoimia, palkkojen nostoa ja no ....ehkä ei ole mitään lääkettä. Kansa ikääntyy ja yhteiskunnan huoltosuhde on jo melko hyvin selvillä.  Vanhustyön erikoisammattitutkinnon opiskeluun liitän myös itsereflektointia nykytilanteessa ja mahdollisesti tulevaisuuden vanhustyössä. En oikeastaan usko työnkuvan juurikaan muuttuvan kotihoidossa sen enempää kuin laitospuolellakaan. Jaloja tavoitteita on, mutta tosiasiallisesti juuri hoitajamitoitus määrää sen, mitä kaikkea voidaan toteuttaa ja mitä ei. Siksi tämä aihe saakin olla edelleen tapetilla. Oman jaksamiseni, ällistyttävää kyllä, on pelastanut yrittäjyys. Töitä tehdään tottakai paljon, mutta omilla säännöillä ja oman arvomaailman mukaa...

  Hoitajan työtä ohjaavat eettiset periaatteet ja arvot. Nämä periaatteet ovat oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, yhteisöllisyys, tasa-arvo ja ihmisarvon kunnioittaminen.  Hoida toista niinkuin haluaisit itseäsi hoidettavan. Eettisiä ongelmia luovat kuitenkin tiedonkatkokset, kiire, hoitotilanteet, muuttuva ympäristö ja..no, ihmiset. Itse en ole kylläkään niin kokenut hoitaja, ettäkö olisi tullut vastaan oikein isoja eettisiä kysymyksiä.  Yllätyin, kun yhdessä koulutehtävässä todettiin että Alzheimer Europe ja hyvän hoidon kriteeristö suosittavat, että jokaisella työyhteisöllä olisi mahdollisuus saada tukea eettiseltä toimikunnalta. Mikä toimikunta? Missä? Saako sinne soittaa, miksei se löydy googlesta? Taitaa olla niin, että tämä on yksi monista suosituksista joita ei vain kunnissa ole otettu työn alle. Hus:in alueella löytyy linkki aiheeseen, mutta sekään ei ollut mitä luulin. En voi siis linkittää tähän mitään eettistä toimikuntaa.  Ehkä me hoitajat tiimeissämme ol...

Opinnoissamme on palveluohjauksen kokonaisuus, jossa opiskellaan palveluiden mahdollisuuksia ja tarpeiden kartoitusta.  Joskus on hoitaessa vaikeaa arvioida aikaa minkä verran aikaa mihinkin menee, eikä muutoksia voida aina laskelmissa ottaa huomioon. On siis sinnitelty. Joskus muistan kuulleeni aikalaskelmia kotihoidon kentältä: ruoan lämmitys mikrossa ja tarjoaminen 7min. Suihkupesu ja lakanoiden vaihto 45min. Kyllä nämä on aika tiukkoja ajatuksia mutta jotain aikakehyksiä on tietty ollut pakko asettaa näillä asiakasmäärillä.  Oikea-aikainen ja- tuntimäärältään järkevä palvelu oikealle asiakkaalle oikeaan aikaan on taitolaji, joka vaatii moniammatillisuutta ja ymmärrystä. Oma omaiseni hoitaisi edelleen keskivaikean vaiheen ohittanutta Alzheimer-vaimoaan kotona, ellen olisi opastanut häntä vuotta aiemmin palveluohjaukseen. Hän ei tiennyt varmuudella mitä tehdä kuntoisuuden heiketessä, mutta minä ammattilaisena kyllä näin kehittyvän tilanteen jo vuoden päähän eli tähän päivään...