Milloin mitäkin palveluita ja kenelle?

Opinnoissamme on palveluohjauksen kokonaisuus, jossa opiskellaan palveluiden mahdollisuuksia ja tarpeiden kartoitusta. 

Joskus on hoitaessa vaikeaa arvioida aikaa minkä verran aikaa mihinkin menee, eikä muutoksia voida aina laskelmissa ottaa huomioon. On siis sinnitelty. Joskus muistan kuulleeni aikalaskelmia kotihoidon kentältä: ruoan lämmitys mikrossa ja tarjoaminen 7min. Suihkupesu ja lakanoiden vaihto 45min. Kyllä nämä on aika tiukkoja ajatuksia mutta jotain aikakehyksiä on tietty ollut pakko asettaa näillä asiakasmäärillä. 

Oikea-aikainen ja- tuntimäärältään järkevä palvelu oikealle asiakkaalle oikeaan aikaan on taitolaji, joka vaatii moniammatillisuutta ja ymmärrystä. Oma omaiseni hoitaisi edelleen keskivaikean vaiheen ohittanutta Alzheimer-vaimoaan kotona, ellen olisi opastanut häntä vuotta aiemmin palveluohjaukseen. Hän ei tiennyt varmuudella mitä tehdä kuntoisuuden heiketessä, mutta minä ammattilaisena kyllä näin kehittyvän tilanteen jo vuoden päähän eli tähän päivään, kun rouva on nyt valvotusti ympärivuorokautisessa osastohoidossa ja saa lääkitystä levottomuuteen asianmukaisesti. Kotona tämän potilaan ammattimainen hoitaminen ei olisi onnistunut. 

Omainen saattaa sokeutua siihen arkeen eikä välttämättä nää metsää puilta, vaan yrittää selviytyä päivästä toiseen selvittämättä vaihtoehtoja. Siksi tarvitaan ihmisiä, joilla on keinoja auttaa ja löytää ratkaisuja. Siksi tarvitaan palveluita ja verkostoja tuntevia ihmisiä, joilla on mahdollisuus alkaa hoitaa sitä soittelu, - ja paperirumbaa. 

Ja siksi minä hoitajana haluan tietää tästä lisää. Minä saatan olla se, joka ohjaa asiakkaita oikeiden tahojen piiriin juuri oikeaan aikaan- mielellään vähän ennakoivasti kuin liian myöhään tilanteen ollessa jo kriisiytynyt. Tämä on ehkä sitä kirkkainta valoa vanhustyössä: apua kohdennetusti ja konkreettisesti oikeaan aikaan.