Hoitajan empatiasta ja eettisyydestä

 Aiemminkin olen tässä blogissa todennut, että eettisyys ja eräänlainen empatian tuntemisen luontainen taito ovat kaikessa hoitajuudessa tukipilareita. Empatia on taas tässäkin pohdinnassa mukana. Jos olet hoitajan työssä, ymmärrät mitä haen. Asiakasta hoitaessahan asioihin täytyy ammattilaisena suhtautua objektiivisesti tilannetta arvioiden, silti asiakkaan tunnetta ymmärtäen, eli on osattava tuntea empatiaa hoitaakseen hyvin. Se ei tarkoita että ollaan automaattisesti samaa mieltä tai aletaan hämmentää soppaa omilla kivoilla mielipiteillä (tai tylsillä faktoilla), koska nehän eivät yleensä muuta (hoito)tilannetta mihinkään suuntaan. 

Esimerkkinä muistisairas, joka ei ymmärrä omaa parastaan ja lähde kiltisti pesulle. Tiedän erittäin hyvin tottakai, että taustalla käytöspulmiin on edennyt muistisairaus. Omainen on kertonut asiakkaan olevan myös häveliäs eikä ota siksikään vastaan hoitoa. Onhan hänet kuitenkin pestävä, koska iho-ongelmat ja tulehdusriski vaarantavat jo fyysistä terveyttä. Hänet tullaan kyllä hoitamaan laitos-oloissa tahdonvastaisesti tilanteen kehittyessä riittävän pitkälle,ja hoitaja kyllä ymmärtää sen. Eettisten periaatteiden mukaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta jo oltaisiin aiemmin rajoitettu, jos oltaisiin laitos-oloissa hoitamassa. Kotona taas ei voida hoitaa edes pitkälle edennyttä muistisairasta tahdonvastaisesti. Tässä on eettinen ristiriita, jossa koetellaan myös empatiaa. Hoitajahan kyllä tietää, miltä asiakkaasta tuntuu likaisena ja tulehtuneen ihon kanssa, mutta ollaan hoidollisessa umpikujassa, kun oloa ei voida helpottaa, koska muistisairaus hallitsee asiakkaan päätöksiä ja käytöstä. Asiakas vaan ei enää osaa tehdä automaattisesti yhteistyötä, ja niinpä lähtökohtaisesti haastava ilmapiiri odottaa ketä tahansa, joka yrittää auttaa tätä potilasta. Myös omaisia. 

Asiakasta voi aina yrittää ymmärtää ja löytää siten joitakin keinoja edetä ja edetä keskustelun kautta tiettyyn rajaan asti. Itse olen maanitellut yli tunnin, ja saanut sitten lopulta pyyhkiä ihon ja vaihtaa puhtaan paidan. (Tunti työaikaa tällaiseen keskusteluun muistisairaan kanssa ei tietenkään ole realistista kotihoidon kentällä joka päivä). 

Pitää tajuta, millaisen taudin kanssa ollaan tekemisissä. Muistisairaus on kaikki kognitiiviset kyvyt valtaansa ottava tauti. (Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottamiseen eli havaitsemiseen, tiedon käsittelyyn ja muokkaamiseen kuten ajatteluun ja kieleen, sekä tiedon varastointiin eli muistiin liittyviä toimintoja.)

Muistisairaus hävittää sen loogisen ja järkevän päättelykyvyn, joka terveelle on päivänselvää. Siksi toivonkin empatiaa myös hoitajia kohtaan. Hoitaja ei jätä muistisairasta hoitamatta tahallaan. Kotihoidossa oleva asiakas on niin paljon vapaampi päättämään hoidostaan, että paidan vaihtoon voi tosiaan mennä parikin viikkoa. Vaikkakin kaikki tietävät, että hän ei enää ole kykenevä päättämään siitä. Aika voi tuntua pitkältä näissä tapauksissa, mutta helpotus kaikkeen tulee kyllä ajallaan hoidon tarpeen lisääntyessä. 

Koulussamme hoitajan empatiasta mainittua: Empatiakyky auttaa havainnoimaan toisen ihmisen käyttäytymisen takana olevia tunteita ja tarpeita. Muistisairaan ihmisen hoivatyössä empatian tunnistaminen ja käyttäminen vuorovaikutustilanteita ohjaavana tekijänä synnyttää sujuvampaa arkea. Sujuvammasta arjesta on hyötyä sekä hoitajalle, että muistisairaalle ihmiselle. Empatian läsnäolo vaikuttaa myös ilmapiiriin työyhteisössä. Tietoiset myötätuntoharjoitukset auttavat empatian syntymisessä sekä myös empatiaväsymyksessä. Myötätunto kasvaa turvallisessa ilmapiirissä, jossa voi olla avoin myös kielteisistä tunteista. Uskomuksia ja ennakkoluuloja kannattaa purkaa keskustellen. Yhteisöllisyyden kokemus työyhteisössä on tärkeää ja auttaa löytämään omia empatiavarantoja. Myötätuntoiset eleet, sanat ja teot lisäävät hoitajan hyvinvointia ja kokemusta työn mielekkyydestä. Myötätuntoinen ihminen ymmärtää myös hoitotyön tärkeyden autettavan kärsimyksen, surun ja pelon edessä. Kokemukset lisäävät hoitajan tunnetta kyvystä auttaa ja lievittää toisen kokemaa pahaa oloa.