Muistisairaan lääkkeettömästä hoitamisesta

 Lääkkeetöntä hoitoa muistisairaalle voivat olla monenlaiset liikuntatuokiot, musiikkituokiot, lelu- ja eläinterapia, hieronta ja kosketus, aisteja stimuloivat menetelmät ja erityisympäristöt kuten vaikka uimahalli tai museo. Parhaimmillaan hoitoa on oikein suunniteltu yhdessä, ja  räätälöity hänen sekä läheisten tarpeet huomioiden. 

Harvemmin tulee kuitenkaan omassa työssä sen enempää analysoitua, että nyt tässä tehdään kuulkaas lääkkeetöntä hoitoa ja kuntoutusta, kun ohjaan tämän herrasmiehen tekemään itse voileipänsä tai pyydän rouvaa sekoittamaan salaatin, jotta saavat lounaansa pöytään. Lääkkeetön hoito on yksinkertaisesti arjessa aktivointia. 

Hoitajana ymmärrän, ettei nykylääkkeillä paranneta muistisairauksia. Parhaimmillaankin ne hidastavat etenemistä, ja niitä määrätäänkin lähinnä siksi, että ne rauhoittavat potilasta. Kyseleminen ja käytösmuutokset eivät välttämättä lainkaan vähene lääkityksestä huolimatta, jonka takia lääkkeet edenneessä muistisairaudessa tuovat ikävimmillään vain sivuvaikutuksia ja kuivattavat elimistöä entisestään (ja siten lisäävät myös sekavuutta entisestään). Yli 90-vuotiaalle edenneeseen muistisairauteen Memantinen, donetsepiilin tai galantamiinin määrääminen tuntuu välillä ehkä vähän kyseenalaiselta. Ajatus on toki hyvä, mutta on melko selvää tutkimusnäyttöä jo siitä, etteivät lääkkeet auta edenneeseen muistisairauteen sinänsä, vaan niitä olisi pitänyt saada jo ensimmäisiin oireisiin. Joskin memantiini saattaa joissain tutkimuksissa hyvinkin auttaa omatoimisuuden parantumiseen, ei se kuitenkaan poista oireilua johon nimenomaisesti haetaan apua lääkkeillä (levottomuus, toistuva käytös ja kyseleminen,yövilkkaus, muut käytös-oireet). Yleensähän potilas on ollut oireinen jo vuoden, pari, ehkä pidempäänkin ennen diagnoosia. Itse en ole lainkaan lääkevastainen, kaikkea muuta. Olen hyvin kiinnostunut lääkkeistä ja luen niistä mielelläni. Mutta kyseenalaistan sokean lääkkeiden syömisen jos kukaan ei kirjaa vaikutuksia eikä selvitä säännöllisesti niiden ajantasaisuutta. Eräskin asiakkaani otti kiltisti 14 (!) aamulääkettä ja tyynesti vettä päälle. (Hänen lääkkeensä sittemmin tarkisti geriatri, jolloin meidän oli  myönnettävä, että hän tosiaan tarvitsi ne kaikki). 

Omaishoitajathan tekevät lääkkeetöntä hoitoa koko ajan, yrittäen motivoida ja aktivoida kaikin tavoin ja seuraavat tilanteen kehittymistä. Hoitaja kirjaa tekemänsä tehtävät, mutta ei erikseen totea tehneensä nyt lääkkeetöntä hoitoa viemällä asiakkaan ulos sauvalenkille ja kahvilaan. Käypä hoito. fi sanoo muistisairaan lääkkeettömästä hoidosta:

• Lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan ensisijaisesti sitä, että muistipotilaasta ja hänen tarpeistaan huolehditaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.
• Perusteetonta rajoittamista ja avuttomuuden korostamista vältetään.
• Hoitoyhteisön ja -ympäristön avulla kompensoidaan puutteita ja tuetaan jäljellä olevaa toimintakykyä.
• Hyvin toteutettu arviointi, käyttäytymisen syiden selvittäminen ja arkijärkeen perustuva ohjaus saattavat riittää käytösoireiden hoidoksi.
• Laajemmin tarkastellen lääkkeettömällä hoidolla tarkoitetaan erilaisia psykososiaalisia hoidollisia lähestymistapoja sekä vuorovaikutukseen ja potilaan ympäristöön vaikuttamista.