Kotikuntoisuudesta

 Nykyään puhutaan jo jonkin verran ääneen "kotikunnosta" ja kyseenalaistetaan kotiutukset, joissa muistisairas vanhus palautuu yksin kotiin perjantai-iltana omaistenkaan mitään tietämättä. Milloin ihminen on "kotikuntoinen?" Noh, yksinkertaisimmillaan: jalat kantavat (pääsee vessaan ja jääkaapille johon kaikki eivät kuitenkaan pysty), pystyy sanomaan mihin sattuu tai mitä apua tarvitsee (kaikki eivät pysty), ei ole turvaton ja peloissaan yksin kotona (jotkut ovat). Ei ole siis mitään pitävää ja täyspätevää sääntöä siitä, milloin asiakas ei olisi tai olisi "kotikuntoinen." Olen ollut parityölistaa tekemässä paikassa, jossa asiakas ensin pestiin ja kuivitettiin sängyssä ja avustettiin siitä pyörätuoliin. Asiakas ei osannut enää lainkaan puhua. Hänen dementiansa oli silminnähden jo vaikeassa vaiheessa. Käyntejä oli kuusi vuorokaudessa- neljä päivällä ja kaksi yöllä. Kotikuntoinen(?), täysin autettava kotihoidon asiakas, joka ei pysty tekemään itsenäisesti oikeastaan mitään. Syömisessäkin hän tarvitsi apua, joskin hänet jätettiin ruokapöydän ääreen itsenäisesti syömään loppuun. 

Kun kotihoidon käynnit ovat lopulta "maksimissa" (6 käyntiä vuorokaudessa), voidaan alkaa anoa asiakkaalle hoitokodista pitkäaikaispaikkaa. Näihin kuitenkin voidaan jonottaa kuukausia. Tämä on siis ihan reaalinen tilanne tämän päivän kotihoidossa. Kotihoito on ihan erilaista kuin parikymmentä vuotta sitten. 

On kuitenkin olemassa säännönmukaisia tilanteita, jolloin asiakkaalle yritetään saada jonkinlainen arviointiapu ambulanssin henkilökunnalta. Tällaisia tilanteita ovat sekavuustilat, tila, jossa asiakas voi pahoin tai on kuumeinen tai veltto, tai tila on  huonontunut vain tunneissa. Jalat ovat menneet kantamattomiksi tai asiakas on kaatunut. Näissäkin tilanteissa saatetaan potilas kotiuttaa jo samana iltana huolimatta asiakkaan, omaisten tai kotihoidon vastaväitteistä. Korona ei varsinaisesti helpottanut asiaa. Olen kuullut tapauksista, jolloin ambulanssi ei ottanut asiakasta kyytiin, jolloin hoitaja soitti tälle taksin saadakseen ihmisen asianmukaiseen hoitoon päivystykseen. 

Koti on ihmisen turvapaikka ja se ainoa paikka, jossa ei tulisi olla mitään pelkoa. Vanhustyössä tulee osata arvioida tätä pelkoa ja kotikuntoisuuden häilyvää käsitettä aamusta iltaan. Valoa tuohon pimeyteen ja pelkoon tuo vanhukselle tuttu hoitaja, sovitut käyntiajat, yhteistyö omaisten kanssa ja ymmärrys asiakkaan tilanteesta. Hyvä hoitaja myös omaa pelisilmää ja käsittää oman roolinsa pelon lievittäjänä.