Vanhuksen ruokavaliosta, part 2.

 Jostain syystä tämä aihe, vanhuksen ruokavalio, on minusta erityisen kiinnostava. Nään paljon puutteita ja ongelmia ikäihmisten syömisessä, ja monet niistä olisi yksinkertaisesti korjattavissa oikea-aikaisella suunnittelulla. Usein huonoon ruokavalioon (mikroruokavaliolla elämiseen) on vain ajauduttu. Tätä ei ole välttämättä erityisesti suunniteltu, vaan näin nyt vaan toimitaan miettimättä vaihtoehtoista ratkaisua. Kovin paljon parempi ratkaisuhan vanhukselle ei ole ateriapalvelu, joka toimittaa vakuumiateriat viikoksi (myös kalaruoat!) kerrallaan. Miksei ole? Koska muistisairas saattaa nakata ruokia pois, piilottaa niitä ja syödä kuukauden päästä homeista ruokaa. Hän voi sekoittaa kiisselin muussiin. Myöskään siksi, ettei se ole tuoretta. Syötkö itse viikon seissyttä ruokaa? 

Kaikki  uudelleen lämmitetty on "eilistä." Jos vanhus syö muutenkin huonosti, näillä ei edesauteta vanhuksen ravitsemusta vaan vaikeutetaan sitä. Ja vielä yksi yksityiskohta tähän: valmisruoka tulee viikkotasolla ällistyttävästi kalliimmaksi kuin ostaa hoitajalta pari tuntia työaikaa kauppareissuun ja ruoanvalmistukseen muutamaksi päiväksi. 

Ratkaisu? Ruoan toimitus kuumana joka päivä tai ruoan valmistus asiakkaalla. Laitoshoidossa ruokahuolto  on helpompi hoitaa tasapainoisesti, mutta kotihoidossa tilanne on yllättävän hankala. 

Kun halutaan hoitaa ihmistä oikein, pitää huomioida fyysiset, henkiset, sosiaaliset tarpeet. Liian usein hoidetaan vain fyysisiä tarpeita ja tehdään lääkehoitoa unohtaen, että myös ikäihminen ja erityisesti muistisairas on kaiken avun, myös kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin korjaamisen tarpeessa. Siksi ruokahetki on myös sosiaalinen tapahtuma ja tuo muutakin hyvinvointia kuin täyttää fyysisesti vatsaa. 

Hävikki kuuluu jossain määrin asiaan kun kyse on vanhuksesta ja erityisesti muistisairaasta. Tähänkin voidaan vaikuttaa. Jos halutaan tuoda valoa vanhustyöhön.