Ikäihmisen unelmasta

 Jokainen haluaa toki asustaa kotona niin kauan kuin voi, sehän on selvä. Hoidin kuitenkin juuri 100-vuotiasta vaaria, jolla ei ollut mökissään juoksevaa vettä ja puucee oli ääriään myöten täynnä. Pesin portatiivin lumihangessa. Pikku koppi joka oli täynnä tavaraa, toimi makuuhuone-olohuoneena ja keittiö oli sanoinkuvaamattomassa kunnossa. En kysynyt, onko täällä hyvä olla. Hän olisi varmaan sanonut että tottahan toki. 

Milloin kotona asuminen ei ole enää turvallista ja järkevää? Milloin ihmisen on parempi muualla? Vain muistisairauden edettyäkö? Onko koti aina ja automaattisesti paras vaihtoehto? Jos mietit itsesi siihen asemaan edes hetkeksi, voisi korkeat kynnykset, vetävä ulko-ovi ja yksinkertaiset ikkunat sekä jäinen metsäpolku  mietityttää. Ja arjen laatu.

Usein käytetään jonkinlaisena perusteena surkeille oloille sitä, että "sehän on asiakkaan tahto. " Varmasti onkin, mutta jos asumus on kertakaikkiaan purkukuntoinen ja jätevesimääräysten vastainen sekä asiakkaan elämänlaatua vaarantava, pitäisi miettiä asiakkaan etu edellä, onko jotakin vaihtoehtoa, joka myös voisi olla asiakkaan tahto. Tässähän päästään myös helpommalla, kun ei aktiivisesti tehdä asiakkaan alkeellisille asuinoloille mitään. Viedään vaan vaari pesulle kerran viikossa ja pestään pyykit. Tällaista voi nähdä vuonna 2022 kotihoidossa.

Siivous, -ja raivausapua tarvittaisiin taatusti yli 50% kodeista, joissa käy kunnallinen kotihoito. Koska siivous ei kuulu palveluseteliin, asuvat vanhukset usein asunnoissa, joita en lähde kuvaamaan muuten, kuin että älä ota kenkiä pois kun astut sisään. Miksi siivous ei kuulu palveluseteliin, en osaa sanoa. En tajua sitä. Sehän on ihan älytön määräys. Siitähän kaikki alkaa. 

 Vanhustyössä on helppo mennä "asiakkaan taakse" ja ajatella että tämä on hänelle varmasti paras ratkaisu. Vaikka tiedetään ihan hyvin ettei ole, mutta näin päästään helpommalla. Ei ole oikeasti vaan aikaa eikä oikeita ihmisiä hommaamaan vaarille turvallista, puhdasta, lämmintä kotia. Onhan hänellä jo jonkinlainen katto pään päällä ja ruokaakin tuodaan kaupasta. Banaanikärpäsiä, pölyä, likaa ja eritteitäkin toki löytyy, mutta missä taas menee raja kun pyydetään sosiaalipuolen laskuun siivousyritys tekemään raivausta. Se menee muuten niin pitkällä se raja, että asunto on usein jo remontin tarpeessa kun siivoojat tulevat- yhteiskunnan laskuun. Tässä tapauksessa purkukunnossa. 

Ennaltaehkäisy olisi kestävämpi ratkaisu. Mutta sehän maksaa sekin. Kumpi vaihtoehto on kalliimpi ja kumpi parantaisi vaarin elämänlaatua?