Yrittäjyydestä opiskelussa

 Opinnoissani on suvantovaihe. Näyttöjen suorittaminen odottaa vahvistusta, koska niiden suorittamiseen tarvitaan mitä ilmeisimmin työsopimus. Minä yrittäjänä en ole työsopimuksella missään. Alihankintana tehtyyn työhön yhteiskunta siis suhtautuu eri tavalla kuin työntekijänä tehtyyn. 

Yrittäjäystäväni ei saanut ammattitutkintostipendiä, koska hänen olisi pitänyt olla työntekijänä vähintään 5 vuotta. Tosiasiassahan hänen työkokemuksensa on kattavampi, koska hän on perustanut nuorena yrityksen ja tehnyt töitä suhteessa taatusti tunteina enemmän kuin työntekijä. 

Miksi on näin? Miksi työntekijänä oleminen on edelleen yhteiskunnan normi, ja yrittäjyys jonkinlainen hankala sivujuonne johon ei osata suhtautua? Yrittäjänä toimiminenhan nimenomaan kertoo, että ko. henkilö on opiskelijana ketterä, rohkea, innovatiivinen ja vastuuta ottava. Henkilökohtaisesti oma tilanteeni näyttöasiassa on suoraan sanoen  suututtava. Systeemin pitäisi olla opiskelijalle läpinäkyvämpi, opintojen edetä sutjakammin (junnaavat minusta riippumattomista syistä) ja yrittäjyyttä tulisi tukea ja kannustaa kaikissa opintomuodoissa ja- tutkinnoissa. Ajatus näyttötutkintoon tarvittavasta pakollisesta työsopimuksesta on vanhakantainen ja jäykkä.