Valoa Vanhustyöhön

 Teen jalkojenhoitoja kotikäynteinä ikäihmisille. Aika usein soitto jalkojenhoitajalle tulee kotihoidosta, joka ei pysty hoitamaan hankalaksi päässeitä kynsiä. Varsin usein asiakas ei tiedä,milloin hänen jalkansa on viimeksi hoidettu. Toisinaan niiden hoitamiseen menee aika kauan. Jotkut asiakkaista väsyvät, ja jalat hoidetaan muovilla suojatussa sängyssä. Joskus jalkojen tilanne on sellainen, että soitan kollegalle tai ohjaan asiakkaan terveyskeskukseen koska infektioriski on niin suuri tai jalat ovat jo vaikeasti tulehtuneet. Joskus asiakas ei pysty enää kävelemään. Joskus mietin, miksi meillä ei kuulu jalkojenhoito automaattisesti kotihoidon ja- laitospuolen palveluihin. Jalkojenhoito on osa kokonaisterveydenhoitoa. Jalkoihin heijastuu asiakkaan koko muu terveys. Jalkoja tutkimalla voidaan havainnoida asiakkaan hyvinvoinnista monia asioita. Hoitamalla jalkoja voitaisiin ennaltaehkäistä ongelmia,jotka maksavat asiakkaalle enemmän paitsi rahassa, myös inhimillisenä kärsimyksenä. N...

 Kyllähän tässä hommassa kaikenlaista aina sattuu ja tapahtuu. Tapasin tänään 90-vuotiaan pariskunnan,jossa rouva oli omaishoitaja. En tiedä kumpi oli huonommassa kunnossa. Edellisenä yönä molemmat olivat kaatuilleet ja tullessani rouva vapisi ja itki vuolaasti. Hän oli myös kahdesti kaatua. Hän aneli apua valvottuaan yötolkulla. Tilanne oli niin kriisiytynyt, että hän sanoi kohta tekevänsä jotain itselleen. Soitin siis ambulanssin arvioimaan tilannetta. Ambulanssilla oli kiireitä, eikä oikein intoa tulla paikalle. Tuohan on kiireetön ja hankala keissi kun ei ole kummallakaan hengenvaaraa- ei siis oikeastaan ambulanssille kuuluvaa. Kenet pitäisi viedä ja mihin? He ehdottivat, että tilaisin kelataksin ja veisin molemmat päivystykseen (kummallakaan ei jalat kantaneet kunnolla). En suostunut; rouva oli tuossa vaiheessa aivan hysteerinen ja mies apaattinen, eikä kumpikaan ollut pukenut ylleen eikä osannut enää oikein toimia. Annoin aamulääkkeet nyt molemmille ja vähän aamiaista miehell...

 Tiesittekö, että vanhusten hoivan kilpailutuksessa ensisijaisena päätöskriteerinä on hinta. Se vaikuttaa siis palveluntuottajan valintaan enemmän kuin laatu. Siis ihan oikeasti. Laatukriteerit ja tapa tuottaa palvelua eivät ole edes yhtä tärkeitä kuin hinta, vaan alle 30 pinnaa päätöksen teossa koskee palvelun laatua. Eli sitä, onko kaikki työntekijät ylipäätään päteviä, onko osaamisen taso millainen tai seurataanko sitä mitenkään, onko työturvallisuus millä tasolla ja miten henkilökunnasta huolehditaan. Sitä ei siis nähdä pitkässä juoksussa yhtä tärkeänä kuin tämänhetkinen säästö kuntien kassassa.  Eletään ihan kädestä suuhun,päivä kerrallaan. 70 pinnaa päätöksen teossa on siis sitä hinnoittelua. Siis palvelussa, jossa hoidetaan kuolemansairaita ja vanhoja ihmisiä. Ei ole nyt kyse mistään yhdentekevästä. Ei ole kyse tukityötoimista tai vapaaehtoistyöstä. Vaan koulutetun työvoiman siirtämisestä ihmisten kotiin. Tai laitokseen. Voisi melkein sanoa ruman sanan. Toki samaa tapa...