Sotesta pienyrittäjän silmin

 Kaiken tarkoitus varmaan on sotessa (ainakin kaunisteltuna) pystyä tarjoamaan kaikkea sitä hoitoa mitä kansa tarvitsee. Kuitenkin ehkäpä  soteuudistuksessa myös tapahtuu asioita, joita läheisillä sotealueilla on jo kokeiltu. Tästä oivallinen esimerkki on Omahämeen ajatus pyrkiä vähentämään/lopettamaan kaikki keikkailu yksityisten toimijoiden kautta. Nyt kannattaisi ottaa yhteys Keusoten kenttäläisille, ja he voivat kertoa,  että sitä kokeiltiin jo viime syksynä, eikä se onnistunut. Vanhaan systeemiin palattiin hyvin pian. Kokeilu kaatui omaan mahdottomuuteensa. Nyt pitää ensin ymmärtää, millaisesta systeemistä on kysymys. 

Kysymys on a)systeemistä, jonka tikuttaminen minuuttiperusteisesti on käytännössä lähes mahdoton tehtävä. Vanhukset eivät ole yleensä erityisen nopeita. Vanhukset liikkuvat ja ymmärtävät pääsääntöisesti melko hitaasti. Vartti ei aina riitä. b) Kyse on systeemistä, johon vaikuttavat järjestelmän ulkopuoliset asiat kuten sääolot ja teiden liukkaus. Kotihoidossa sellainen seikka voi lisätä siirtymäaikoja esim.puolella tunnilla päivän aikana. c) Kyse on systeemistä, jossa tekniikka valitettavan usein pragaa ja asiakkaalla on ehkä vain yksi avain joka on vielä toisessa päässä kaupunkia edellisellä kävijällä, eikä asiakas anna teettää toista avainta eikä sähkölukkoa. d) Kysymys on systeemistä, jossa toimijoita ja muuttujia on paljon enemmän kuin asiakashallintajärjestelmään saadaan syötettyä dataa. Ei ole oleellista onko kentällä yksityinen vai kunnallinen- kaikkiin vaikuttavat samat tekijät. (Paitsi että yrittäjä on oikeastaan lopulta halvempi, koska hänestä ei tule lomakuluja eikä saikkupäivien laskuja. Laskeeko muuten kukaan näitä tässä sotekeskustelussa? Laskeeko kukaan, kuinka paljon vähemmän kuormittaa järjestelmää vanhus, josta on kotona pidetty kokonaisuutena hyvää huolta, on päässyt ulos ja ravitsemus on muutakin kuin mikroruokaa?)

Pienyrittäjät ja isommatkin yksityiset nähdään nyt tässä keskustelussa jostain syystä jotenkin hankalina soten sotkijoina. Kerron nyt, miten asia ruohonjuuritasolla on. Ilman yksityisiä toimijoita, isoja ja pieniä, me emme tule mitenkään selviämään tulevaisuuden palveluiden järjestämisestä. Asiakasmäärä ja heidän hoidollisuutensa on kasvussa, emmekä mitenkään saa resursseja riittämään, ellei töihin valjasteta nyt ihan kaikkia kynnelle kykeneviä sote-alan toimijoita. Tämän ymmärtäminen olisi nyt ihan oikeasti tärkeää. Kyse ei ole vain yhteisöllisen asumisen lisäämisestä tai tekniikan keinojen kehittämisestä. Kyse on perimmiltään siitä, onko auttajia kaikille tarpeeksi. Ajamalla yksityisiä toimijoita pois emme tule saavuttamaan sotepuolella menestystä, vaan lisää ahdinkoa ja kärsimystä. Miksi näin? Koska asiakasmäärä kasvaa eikä pienenny. Maksupuoleen palaan vielä seuraavassa tekstissä, mutta ihan ensin voitaisiin miettiä palvelusetelien omavastuuosuuksia. Tällä hetkellä palveluseteleitä ei myönnetä, asiakas ei saa valita hoitavaksi tahoksi yksityistä hoivan antajaa kuin täysin omakustanteisesti.

Jo nyt ollaan tilanteessa, jossa muistisairaat laitostason vanhukset pidetään yksin kotona ja rukoillaan etteivät he lähde harhailemaan sieltä. Heille annetaan kolme 15 minuutin käyntiä päivässä, ja ehkä onnistutaan toisinaan pesemään heidät. En missään vaiheessa ole koko sotekeskustelun aikana nähnyt kuin yhden kannanoton hoidon laadusta, enkä vieläkään ymmärrä, miksei ketään kiinnosta lainkaan hoidon laatu. Hyvää hoidon laatua voisivat olla vaikka asiakkaan tunteminen (tuttu hoitaja saa muistisairaan pesullekin paremmin), aikamitoituksen realistisuus (jos koko työvuoro on yhtä selviytymistä ja päivän aikana tehdään 18-22 kohtaamista, onko kyse hyvästä laadusta?) ja asiakkaan jatkosuunnitelman tunteminen. Useinhan on se ajatus, että hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona, eikä mitään suunnitelmaa jatkosta oikeastaan olekaan. Toivotaan vaan että mikään ei muutu. Mutta ei myöskään ole voimia tehdä mitään ennaltaehkäisevää. Koska sehän maksaa. Kaikki todella proaktiivinen kuntoutus ja virkistys on lopetettu kotihoidossa jo 30 vuotta sitten. Tottakai nyt joudutaan tinkimään laadusta, mutta voisiko ajatella että tähän voisi silti kiinnittää huomiota edes yhden palaverin verran?

Tulevalta vuodelta toivon maalaisjärkisyyttä päättäjiltä. Me yrittäjät emme ole mitenkään kuntapuolta vastaan. Me tarvitsemme teitä ja te tarvitsette meitä. Tehdään yhdessä. Me olemme kaikki tässä veneessä yhdessä, meillä on kaikilla tahtotila selvitä tästä sotesta ja tuottaa ne palvelut, joita nyt tarvitaan. Mutta ensin pitää ymmärtää, että kaikkia tarvitaan.