Valoa Vanhustyöhön

  Laki potilaan oikeuksista  on meillä varsin selkeä.  Potilaalla on oikeus hyvään kohteluun. Tämä lukee laissa. Hyvää kohtelua voisi olla esim. Ystävällisyys, ymmärtäväisyys, tutustuminen asiakkaan taustaan ja sairauksiin, kiinnostunut asenne ja kuuntelutaito.  Potilaalla on itsemääräämis-oikeus. Hoidon tulee tapahtua yhteisymmärryksessä ja asiakas saa myös kieltäytyä hoidosta.  Asiakkaalla on oikeus saada tietoa hoidostaan ja sen vaihtoehdoista sekä saada lukea hänestä tallennetut tiedot.  Asiakkaalle on laadittava tarvittaessa hoitosuunnitelma. Hoitosuunnitelmaa on osattava myös päivittää.  Asiakkaalla on mahdollisuus valittaa hoidostaan. Potilasasiamies neuvoo oikeuksissa ja avustaa tarvittaessa.  Millaisia oikeuksia sitten hoitajalla voisi olla? Ainakin oikeus hoitaa hyvin, oman arvon ja ammattitaitonsa ohjaamana. Liika kiire ja resurssipula voivat luoda tunteen ettei voi antaa hyvää hoitoa.  Hoitajalla voisi olla oikeus eikä vain epäsu...

 Palliatiivinen hoito tarkoittaa oireenmukaista hoitoa, kun ihminen sairastaa henkeä uhkaavaa tai kuolemaan johtavaa sairautta. Saattohoito on osa palliatiivista hoitoa. Palliatiivinen hoito voi kestää jopa vuosia, kun taas saattohoitoon siirrytään kun oletetaan kuoleman tulevan lähiviikkojen tai, -päivien aikana. Palliatiivinen hoitolinja pyrkii lievittämään oireita ja kärsimystä sekä parantamaan elämän laatua. Palliatiivisessa hoidossa pyritään auttamaan potilasta ja hänen läheisiään sopeutumaan sairauteen sekä tekemään arjesta mahdollisimman miellyttävää ja tavallista. Tarkoitus ei ole pidentää eikä lyhentää elämää. Jäljellä olevan elämän laadusta yritetään tehdä hyvä ja turvallinen. Omaisia tuetaan mahdollisimman paljon ja sopeutumiseen yritetään kiinnittää huomiota. Palliatiivinen hoito on moniammatillista. Palliatiivinen hoito kuuluu kaikille.  Saattohoitopäätöksen tekee lääkäri, kun kuolema lähestyy. Tällöin huomioidaan mahdolliset lääkitysten lopettamiset ja sovitaan k...

 Meillä alkaa seuraavaksi Saattohoidon osuus opinnoissa. Tuntuu, että on korkea aika alkaa opiskella tätä. Olen ollut mukana muutamissa saattohoitotilanteissa, mutta en kuitenkaan kohdannut kuolemaa paljon tai säännöllisesti. Ihmiset elävät vanhoiksi ja kuoleman kohtaaminen hoitoalalla on väistämätöntä. Siksi peruskoulutuksen lisäksi on järkevää ottaa lisäkoulutusta vastaan.  Asiakkaiden kanssa juttelen mm. Elvytyskiellosta, kuolemasta, heidän hautajaistoiveistaan ja ajatuksistaan vanhenemisesta ja elämän loppupuolesta. Monilla toistuu toive olla kotona ja turvassa. Monet arvostavat suunnitelmaa, keskustelua ja toiveiden huomioimista. Kuolema kun on väistämätön osa hoitotyötämme, yksi iso osa-alue hoitajan monipuolisessa työkalupakissa. Keskusteluyhteys on tärkeää tässäkin vaiheessa säilyttää sekä itse asiakkaan että omaisten kanssa.  Saattohoidon koulutuskokonaisuudelta odotan ymmärryksen ja konkreettisen tietotaidon lisääntymistä, kertausta perusopintoihin ja tukea omaa...

 Jostain syystä tämä aihe, vanhuksen ruokavalio, on minusta erityisen kiinnostava. Nään paljon puutteita ja ongelmia ikäihmisten syömisessä, ja monet niistä olisi yksinkertaisesti korjattavissa oikea-aikaisella suunnittelulla. Usein huonoon ruokavalioon (mikroruokavaliolla elämiseen) on vain ajauduttu. Tätä ei ole välttämättä erityisesti suunniteltu, vaan näin nyt vaan toimitaan miettimättä vaihtoehtoista ratkaisua. Kovin paljon parempi ratkaisuhan vanhukselle ei ole ateriapalvelu, joka toimittaa vakuumiateriat viikoksi (myös kalaruoat!) kerrallaan. Miksei ole? Koska muistisairas saattaa nakata ruokia pois, piilottaa niitä ja syödä kuukauden päästä homeista ruokaa. Hän voi sekoittaa kiisselin muussiin. Myöskään siksi, ettei se ole tuoretta. Syötkö itse viikon seissyttä ruokaa?  Kaikki  uudelleen lämmitetty on "eilistä." Jos vanhus syö muutenkin huonosti, näillä ei edesauteta vanhuksen ravitsemusta vaan vaikeutetaan sitä. Ja vielä yksi yksityiskohta tähän: valmisruoka tule...

 Hyvin vähän puhutaan vanhusten ravitsemuksesta, vaikka päivystykseen viedään pääsääntöisesti aliravittuja, aneemisia, kuivuneita vanhuksia. Miksi? Anemia, B12-vitamiinin puutos ja kuivuminen ovat hyvin, hyvin yleinen ongelma vanhuksilla. Ensin on ymmärrettävä, minkä vuoksi.  Ensinnäkin vanhuksen ruokahalu ja janontunne ovat lähes aina heikentyneet. Muistisairaalla ne puuttuvat tyypillisesti kokonaan. Syöminen ja juominen on kellotettava ja niitä on valvottava , mikäli asiakas on asianmukaisessa hoidossa. Syömiseen tulee kannustaa ja patistella. Harvinaisempi muutos on ylensyöminen, jota myös toki on valvottava ja jaksotettava.  Toiseksi vanhus ei välttämättä halua sitä, mitä hän halusi ennen. Monet lopettavat kahvin juonnin tai alkavat juoda kahvia, mitä eivät ole ikinä tehneet. Useimmat alkavat pitää kaikesta makeasta ja helposti nieltävistä jogurteista ja keitoista. Tällöin, kun niitä on helppo ostaa ja antaa, jää kuidun, raudan, vitamiinien ja proteiinin saanti olem...

 Nykyään puhutaan jo jonkin verran ääneen "kotikunnosta" ja kyseenalaistetaan kotiutukset, joissa muistisairas vanhus palautuu yksin kotiin perjantai-iltana omaistenkaan mitään tietämättä. Milloin ihminen on "kotikuntoinen?" Noh, yksinkertaisimmillaan: jalat kantavat (pääsee vessaan ja jääkaapille johon kaikki eivät kuitenkaan pysty), pystyy sanomaan mihin sattuu tai mitä apua tarvitsee (kaikki eivät pysty), ei ole turvaton ja peloissaan yksin kotona (jotkut ovat). Ei ole siis mitään pitävää ja täyspätevää sääntöä siitä, milloin asiakas ei olisi tai olisi "kotikuntoinen." Olen ollut parityölistaa tekemässä paikassa, jossa asiakas ensin pestiin ja kuivitettiin sängyssä ja avustettiin siitä pyörätuoliin. Asiakas ei osannut enää lainkaan puhua. Hänen dementiansa oli silminnähden jo vaikeassa vaiheessa. Käyntejä oli kuusi vuorokaudessa- neljä päivällä ja kaksi yöllä. Kotikuntoinen(?), täysin autettava kotihoidon asiakas, joka ei pysty tekemään itsenäisesti oik...

 Nyt on meneillään vie vanhus ulos-kampanja. Ideana on herätellä ihmisiä ulkoiluttamaan niitä jotka eivät itse ulos mene.  Vankiloissa on säännölliset ulkoiluajat, mutta vanhuksille tällaista oikeutta ei ole säädetty. Niinpä on vanhuksia, jotka eivät ole käyneet ulkona moneen vuoteen. Kysyin kerran eräältä kotihoidon asiakkaalta, milloin viimeksi olet ollut ulkona, ja hän arveli noin neljä vuotta sitten. Lääkärissä oli kyllä käynyt, ja pohti lasketaanko kävely kotoa taksiin ulkoiluksi?  Vanhus laitostuu myös kotioloissa, ja saa turvaa päivärytmistä. Kun ulkoilu ei kuulu normaaliin viikkorutiiniin, siitä tulee jopa pelottavaa. Pukeminen onkin liian työlästä ja tässä maassa voi aina vedota huonoon säähän, tottakai.  Ulos pääseminen on eräänlainen perusoikeus, jota ei toteuteta ajan puutteen tai muiden syiden takia. Myös vanhukset itse jäävät mielellään sisään eikä ketään voi väkisin ulos raastaa. Kuistilla sentään voi hetken hengitellä tai avata edes ne verhot ja ikkun...